Ympäristöhistoria Finnish Journal of Environmental History (YFJEH)

Clik here to download number

1/2016 YFJEH

Lataa numero 1/2016 yläpuolella olevasta linkistä

Pääkirjoitus / Editorial

Petri S. Juuti

Pääkirjoitus
Raha ratkaisee yliopistoissa?

Viimeaikaisesta julkisesta keskustelusta päätellen yliopistolaitos on kriisissä. Leikkaukset purevat, henkilöstöä ja jopa oppiaineita leikataan, leikkausten kohteina olevat kiistelevät lähinnä siitä, mikä on oikea leikkauskohde. Vain harvoin keskusteluun nousee esiin ajatuksia siitä, että ehkä viisaampaa olisikin panostaa kovasti tutkimukseen – kuten osittain tehtiinkin 1990-luvun laman aikana.
Usein myös halutaan kohdistaa leikkaukset hallintoon, sillä henkilömääräisesti se edustaa monessa yliopistossa lähes puolta. Ajatus on hieman harhaantunut, sillä kyse on pikemminkin hallinnollisista tehtävistä, jotka yliopistoille on asetettu. Jonkun ne on tehtävä. Erilaisen raportoinnin, evaluoinnin ja jatkuvan muutoksen määrää rajusti leikkaamalla päästäisiin parempaan tulokseen. Keskeisimmät ongelmat löytyvät kuitenkin muualta.
Nykyjärjestelmä pakottaa erilaiset tutkijat aloittelijoista professoreihin käyttämään jopa puolet työajastaan rahoituksen hankintaan. Tämä on absurdi tilanne.

Toisaalta erilaisten rahoittajien tai niitä edustavien tahojen organisaatiot ovat jatkuvasti paisuneet. Esimerkiksi lakkauttamalla suuret valtiorahoitteiset määrärahojen kanavointi-instituutiot, etenkin Suomen Akatemia, ja siirtämällä niiden pyörittämiseen käytettävät määrärahat ja tehtävät yliopistoille, saataisiin merkittävät säästöt aikaiseksi. Tutkijat on jo siirretty Suomen Akatemiasta yliopistoihin.
Toinen mittava sektorinsisäinen säästö olisi lakkauttaa ylioppilaskirjoitukset kankeine organisaatioineen. Opiskelukelpoisuutta mittaavia pääsykokeita voitaisiin esimerkiksi teknisten aineiden ja lääketieteen jo vuosikymmeniä järjestämien keskitettyjen pääsykokeiden kautta järjestää yliopistojen yhteistyössä valtakunnallisesti. Tämä merkittävästi helpottaisi myös opiskelijoiden työtaakkaa.
Yksi suurimmista ongelmista yliopistoissa on pätkätyöläisyys, johon jatkuvasti kasvavat overheadit osaltaan vaikuttavat kurjistavasti. Oman kahden vuosikymmenen uran aikana yleiskustannusten määrä on moninkertaistunut, joten käytännössä jo vuosia on ollut tilanne, jossa mahdollinen tutkimuksen tilaaja on ihmetellyt, miksi yliopiston tarjoama työtehtävä tai projekti maksaa paljon enemmän kuin yksityisen tarjoama.

Tämä on yksi syistä, joiden vuoksi lähes kaikki tutkijat ovat lyhyillä määräaikaisilla sopimuksilla työskenteleviä pätkätyöläisiä. Asia on tuskin mitenkään muuten korjattavissa kuin lainsäädännöllisin toimenpitein, joiden voimalla esimerkiksi 10 vuotta yliopistolla töissä olleet vakinaistettaisiin. Selvää lienee, että kyse ei tuollaisen työuran jälkeen ole enää tilapäisestä työsuhteesta. Nykyinen järjestelmä, jossa ne, joilla on parhaat suhteet, vakinaistetaan, ei ole millään muotoa kestävä.

Myös julkaiseminen näyttää olevan kriisissä. Tähän asti kukin asiantuntija on itse ilman isonveljen valvovaa ja ohjaavaa – tai rankaisevaa – kättä saanut valita julkaisuväylänsä parhaan asiantuntemuksensa avulla. Vaikka englantia onkin painotettu, on myös suomeksi voinut julkaista. Alkaako nyt raha ratkaista eli ohjata julkaisut täysin englanninkielisiin foorumeihin? Sekä tieteen että kansallisenkin edun mukaista olisi julkaista sekä kotimaisilla että vierailla kielillä. Toivottavasti jatkossakin julkaisette kansainvälisessä, vertaisarvioidussa lehdessämme suomeksi tai englanniksi parhaan arvionne mukaisesti. Olemme alalla ainakin Suomen paras. Se on täysin varma asia ilman foorumeitakin, sillä olemme myös alan ainoa lehti!

Petri S. Juuti

Editorial

Concluding from the recent public discussion, the university institution is in a crisis. The cuts are biting, there are staff cuts and even disciplines are cut, and the subjects of the cuts mainly dispute over more appropriate targets of the cuts. Rare are the opinions that perhaps it would indeed be wiser to invest more in research as was done in the 1990’s.

Often there is a will to direct the cuts to administration because when it comes to number of staff, administration represents nearly half in many universities. The thought has strayed a little because these people mainly deal with administrative tasks set on the universities. These are tasks someone must carry out. Cutting down on various duties in reporting, assessing and constant  changes would lead to better results. However, the key problems are found elsewhere.

The present system compels the researchers to use up to half of their working hours in applying for funding. This is an absurd situation.

On the other hand, the organisations of the various funding bodies have constantly grown. For example, by moving the allowances and tasks from the Academy of Finland to universities, significant savings would be achieved. Researchers have already been moved from the Academy of Finland to universities.

Another move leading to considerable savings within this sector would be to abolish the matriculation examination with its stiff organisation. Instead, entrance examinations could be arranged jointly, on a national level, on the basis of the examinations conducted for decades in technical field and medicine. This would also ease the students’ workload significantly.)

One of the biggest problems in universities lies in short term work contracts and the continuously growing overheads. During my own period (two decades) in the university, the overhead has multiplied so that, for years, we have been in a situation where a possible subscriber of a study has wondered why an assignment or a project costs much more when carried out by the university compared to a private company.

This is one of the reasons why nearly all the researchers work on short term agreements. This can hardly be rectified in any other way besides legislative measures with the power of which those who have worked for example for 10 years at the university would be established permanently. It is probably clear that it is not temporary employment after such a period. The present system where only those with the closest ties to their superiors are rewarded with permanent employment , is no longer sustainable .

Also publishing is in a crisis. Until recently each expert has been allowed to select a publication channel based on his or her own expertise, or that of the referee’s. Even though publishing in English has been emphasised, it has also been possible to publish in Finnish. Will money speak with an increasingly louder voice from now on and lead to use of solely English publication forums? It would be in both the scientific and national interest to publish in domestic as well as foreign languages. We hope that you will continue to publish in Finnish or English in our peer-reviewed international journal YFJEH. We are the best in the field, at least in Finland. That is a fact that even Julkaisufoorumi cannot change because we are the only journal in the field!