Tampereen yliopisto on saanut jatkoa kestävien vesihuoltopalveluiden Unesco-oppituolille. Tehtävään on valittu dosentti Petri Juuti nelivuotiskaudeksi 2024–2028 ja co-Chairiksi dosentti Riikka Juuti.
Tampereen teknilliseen yliopistoon kesällä 2012 perustettu Unesco-oppituoli oli vesihuoltopalveluiden alalla päänavaus. Tampereen teknillisen yliopiston ja Unescon yhdessä sopima oppituoli ”Sustainable Water Services – kestävät vesihuoltopalvelut” keskittyy vesihuoltopalveluiden eli yhdyskuntien vedenhankintaan ja sanitaatioon, kun muut keskittyivät vesivaroihin ja niiden hallintaan eri näkökulmista.
Suomessa oli ollut aiemmin kaksi muuta Unesco-oppituolia, mutta Tampereen oppituoli on ensimmäinen vesialalla Pohjoismaissa. Oppituolin ensimmäinen haltija vuosina 2012–2020 oli dosentti Tapio Katko, jonka apuna ns. co-Chair-tehtävässä oli FT, dosentti Petri Juuti vuosina 2017–2020. Dosentti Petri Juuti on ollut oppituolin haltija tästä eteenpäin ja TkT, dosentti Riikka Juuti co-Chair.
Petri Juutilla on neljä dosentuuria eri yliopistoissa, lisäksi hän on ollut lukuisissa ulkomaisissa yliopistoissa vierailevana tutkimusprofessorina. Viimeisimpiä ulkomaalaisia yliopistoja, joissa hänellä on tällainen status, ovat Hubei University Kiinassa ja University of South Africa Etelä-Afrikassa. Taustaltaan Juuti on ympäristöhistorioitsija. Hän väitteli 2001 Tampereen yliopistossa vesihuollon ympäristöhistoriasta ja on tämän jälkeen keskittynyt samaan tematiikkaan sekä kotimaassa että globaalisti.
– Työn kannalta tämä oppituoli tarkoittaa paitsi Unescon statusta, niin myös erittäin hyviä verkostoja. Etenkin Aasiassa ja Afrikassa Unescolla on paljon painoarvoa vesisektorin asioissa. Tämä UNESCO-professuuri on mainio sillanpääasema Unescoon. Unesco evaluoi aina kauden päätteeksi, onko tavoitteet saavutettu, Petri Juuti kertoo.
Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnan vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmällä CADWESilla on pitkä, useiden kymmenien vuosien kokemus vesi- ja ympäristöalan kansainvälisestä yhteistyöstä erityisesti kehittyvien ja Afrikan maiden kanssa.
– Vesihuolto on aivan keskeinen, joskin pääosiltaan näkymätön osa yhdyskuntien teknis-taloudellista infrastruktuuria. Samalla vesihuolto on perusedellytys ihmisten terveydelle, yleiselle hygienialle, ympäristönsuojelulle ja teolliselle toiminnalle. Toimiva vesihuolto ulottaa vaikutuksensa kaikille kestävän kehityksen kannalta olennaisille elämänalueille, ja erityisesti kriisiaikoina vesihuollon merkitys korostuu entisestään Juuti sanoo.
Ilmastonmuutos korostaa vesihuollon merkitystä
Ennen vesilaitosten perustamista sekä terveydelliset että taloudelliset olosuhteet kehittyvissä kaupungeissa ovat olleet vaikeat. Petri Juuti arvioi, että etenkin globaalin ilmastonmuutoksen aikana vesihuollon rooli tulee kasvamaan ja sen elintärkeys korostumaan varsinkin Afrikassa, jossa ilmaston äärevöityminen on jo aiheuttanut merkittäviä ongelmia.
– Afrikassa vuosittain useat tuhannet lapset kuolevat puhtaan veden ja hyvän sanitaation puutteen takia. Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus kurjistaa naisten ja tyttöjen asemaa, sillä vesijohtojen puuttuessa heidän työnsä on hakea vettä. Puhtaan veden ja turvallisen käymälän puute kouluissa aiheuttaa myös sen, että tytöt eivät voi käydä koulua.
Vesihuollon lähtökohta muodostuu vesihuoltopalveluiden oikeutuksesta sekä odotettavista olevista suorista ja epäsuorista hyödyistä, mikäli palvelut saadaan järjestetyksi ja ylläpidetyksi. Näitä ovat erityisesti terveys- ja hygieniahyödyt sekä taloudellisen kehityksen kautta saadut epäsuorat hyödyt.
Luonnonympäristöön rakennettu yhdyskuntien fyysinen infrastruktuuri luo perustan taloudellisille ja sosiaalisille järjestelmille, jotka ovat herkkiä luonnon ympäristössä tapahtuville muutoksille. Pidemmällä aikavälillä osin ilmaston muutoksen ja osin muiden syiden vuoksi aiemmin varsin vesirikkaat alueet ovat muuttuneet vesivaroiltaan niukoiksi. Vesihuolto on kaupunkien kehityksen peruskysymyksiä, johon perehtyminen luo osin uutta kuvaa selviämistaistelusta kaupungistumisen mukanaan tuomien ongelmien kanssa.
– Yhdyskuntien infrastruktuurin tutkiminen on muutakin kuin tekniikan historiaa, sillä vesihuollon tarpeisiin valituilla teknisillä ja hallinnollisilla ratkaisuilla on suora vaikutus asukkaisiin ja koko yhdyskuntaan. Kysymys vesihuollosta on samalla kysymys kaupungistumisen onnistumisesta ja ihmisen yrityksestä luoda itselleen parempaa yhteiskuntaa ja ympäristöä. Vesihuolto vaatii jatkuvaa huoltoa ja kehittämistä. Mittavien järjestelmien luominen edellyttää suuria investointeja ja lukemattoman määrän henkilötyövuosia. Myös järjestelmän ylläpito ja kehitys vaativat jatkuvaa huoltoa, motivoitunutta ja ammattitaitoista henkilöstöä sekä uusia investointeja.
Suomi voi tarjota yliopistotason koulutusta
Suomella on Petri Juutin mukaan tarjottavana kestäviä ratkaisuja maailman vesi- ja sanitaatiokysymyksiin sekä yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöhön alalla.
– Suomalaisen vesialan vahvuuksia ovat vesiosaamisen yhdistyminen hyvään, korruptoitumattomaan hallintoon. Ei ole sattumaa, että korruptioindekseissä, koulutuksen tasossa ja vettä kuvaavissa indekseissä Suomi on parhaiden maiden joukossa ja eniten korruptoituneet maat huonoimmassa kärjessä vesipuolella ja koulutuksessa.
Kehittyvät maat ja erityisesti Afrikka tarvitsevat hyvin koulutettuja päätöksentekijöitä, johtajia sekä yliopisto-opettajia ja tutkijoita. Tämä vaatii väistämättä laadukasta ja vaikuttavaa yliopistotason opetusta ja tutkimusta.
– Suomen tulisi luoda kehittyvien maiden jatko-opiskelijoille stipendiaattiohjelma muiden kilpailijamaiden (Pohjoismaat, Hollanti jne.) tapaan. Peruskoulutus on tärkeää, mutta vain siihen panostaminen ei yksin riitä, Juuti sanoo.
Tutkimusta tarpeeseen
-Niin Suomessa kuin kansainvälisestikin tutkimuksemme on ongelmalähtöistä ja nousee tämän hetken ongelmista, joihin tahdomme tarjota ratkaisuja ja taustatietoa. Nykyisien ongelmien taustat on syytä ymmärtää, jotta ne voitaisiin kestävällä tavalla ratkaista. Tutkimme kotimaan vesihuollon keskeisiä ongelmia yhdessä vesihuoltolaitosten kanssa VEPATUKI2-tutkimusklusterissa. Nyt on käynnissä jo toinen viisivuotinen tutkimusklusteri. Näin syntyvä tutkimus on herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla. Esimerkiksi JUFO3-julkaisumme:
Petri S. Juuti, Riikka P. Juuti, Jarmo J. Hukka, and Tapio S. Katko, SDG 6 – Changing International Policies on Safe Water and Sanitation after the Second World War. In: Before the UN Sustainable Development Goals. Edited by Martin Gutmann and Daniel Gorman, Oxford University Press. (2022). DOI: 10.1093/oso/9780192848758.003.0006
on herättänyt laajaa kiinnostusta.
Lisätietoja:
petri.juuti@tuni.fi
riikka.juuti@tuni.fi